Pulkkamäessä

Tämä talvi on ainutlaatuinen. Ulkoilu lumisessa maisemassa on aivan mahtavaa. Tänään olin laskemassa pulkalla Kaivopuistossa.

Tiedotus herkkusuille

Hei herkkusuut! Tiedoksi: Kluuvin Fasulta saa kokin itsensä leipomia laskiaispullia.

Mantelimassalla vai hillolla?

Suvilahti nopeasti kuntoon!

Suvilahden entisen voimala-alueen putsaaminen on luultua monimutkaisempaa (HS 27.01.2010). Hesarin mukaan kaasukellojen pohjalla säiliöissä on 2000 tankkiautollista saastevettä, jonka kaupunki aikoo putsata ja ohjata viemäriin. Pyöreissä kaasukellosäiliöissä on erilaisia myrkkyjä menneiltä vuosikymmeniltä. Niiden korjaaminen vaikuttaa mahdottomalta, sillä myrkkyjen vuoksi sisälle ei voitane päästää korjaajia. Alueen saastunutta maata kuoritaan pois parhaillaan, mutta pakkanen hidastaa töitä.

Suvilahden voimala Flow'ssa.

Uutinen aiheuttaa suurta harmitusta minussa. Suvilahden voimala-alue on koti eri kulttuuritapahtumille, kesäkahvila Aaltopellille sekä työtila monelle taiteilijalle. Paikka on sympaattinen, ja sopii erinomaisesti festarien, kuten Flow'n järjestämiseen. Finlandia-talot ja musiikkitalot ovat myös kivoja, mutta että niissä järjestäisi jotain marginaalimpaa. Aika hiljasta.

Yksi Flow 2009:n parhaista, Grace Jones, pyöritti hulavannetta Slave to the Rhythm'n tahtiin.

Uutisen valossa vaikuttaa siltä, että tulevat tapahtumat Suvilahden alueella on vaarassa. Rakennusten peruskorjauksesta vastaavan Kaapelin toimitusjohtajan Stuba Nikulan mukaan kaasukellojen korjausta voisi siirtää vaikka ”seuraavat viisi vuotta”. Ei käy! Suvilahden kaltaisia alueita on niin vähän Helsingissä, että se tulee mahdollisimman pikaisesti saattaa kokonaan käyttökuntoon. Olen vakuuttunut, että aluetta voisi myydä laajemmin festareiden, konserttien ja tapahtumien käyttöön.

Kesä ilman festareita keskellä kaupunkia on kuin kesä ilman juhannusmakkaraa: ilmankin selviäisi, mutta eihän se sitten olisi mistään kotoisin. Pidetään siis kaikki peukkuja, että mm. Flow on tänäkin vuonna!

Regatan napakelkka

Testissä Café Regatan napakelkka:

Regatta's arctic sled / napakelkka from Suvi on Vimeo.

Niskaveto & viimeiset hitaat

Rakastan yllätyksiä, ja kun tarpeeksi usein sen sanoo ääneen, niin niitä sitten myös minulle järjestetään! Jee! Eilen yllätysohjelma sisälsi mm. loistavan näytelmän Q-teatterissa.

Kuva: Q-teatteri

Q-teatterissa vierailulla oleva Niskaveto & viimeiset hitaat -näytelmä aiheuttaa 1980- ja 1990-luvuilla lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneelle aikamoiset fläsärit!

Näytelmä on “esitys nuoruuden koomisesta traagisuudesta ja traagisesta koomisuudesta”. Se alkaa diskopallolla ja -musiikilla höystettynä sanoin ”Tervetulloo kaikki ihmiset tänne A-luokan luokkiksiin eli luokkapilleisiin. Tähän alkuun meiän koulun teatterikerho 'Valoa sivuverhoista' esittää muutamia kohtauksia ite tekemästään näytelmästä ja lopuks on tietty disko. Ja vaan hittaita!”

Suosittelen näytelmää, ilta ei voi lähteä paremmin käyntiin näytelmän ja sen jälkeisen diskon myötä!! Niskavetoa näytetään vain 13.2. asti, joten unohda se telkkari-ilta ja varaa äkkiä paikat!

MacBookille suojatasku

Olen etsinyt jonkin aikaa kivaa suojataskua MacBookilleni, jota olen onnistunut naarmuttamaan kuljettamalla sitä käsilaukussa ilman mitään suojaa tai käärittynä villahuiviin...! Käsilaukkuihini ei nimittäin mahdu Bangkokista hankkimani hellolulun läppärilaukku, joka oli todellinen nappiostos. Laukku on ohut, siinä on magneettikiinnitys, mutta myös varmennukseksi painonapit. Sivussa on myös iPodille tasku.

Läppäritaskuksi minulla oli monta vaihtoehtoa, kärjessä Globe Hopen kukallinen, josta ei valitettavasti ole kuvaa. Manila Macin oivaltava AirMail -tasku kiinnosti myös, mutta se on tarkoitettu MacBook Airille.

Kuva: Manila Mac

Käydessäni IVANAhelsingillä ostamassa ihanan vihreä talvitakin, poimin samalla mukaan IVANAn läppäritaskun. Se on kaunis, oikeankokoinen MacBookilleni, ja kone pysyy varmasti sisällä. Ainoa miinuspuoli on se, että läppäritaskussakin olisi hyvä olla kovike.

Kankaana IVANAhelsingin Dead Butterfly.

Ps. Tietääkö joku, miksi laptop sleeveä kutsutaan suomeksi? Tasku on hyvä ja kuvaava sana, mutta onko se vakiintunut ilmaisu?

Martat ja uusi Deli Café Martta

Olen tässä ihmetellyt, että mihin kaikkeen saan itseni sotkettua. Olen nimittäin tutustunut viime aikoina Marttojen toimintaan, vaikka olen iältäni noin puolet Marttojen keski-iästä. Heidän toimintansa on paljon modernimpaa kuin olin ajatellut. Vai mitä ajattelet kotitalousneuvonnasta maahanmuuttajille, yhteistyöstä Reilun kaupan kanssa tai marttatyöstä Burkina Fasossa?

Ravintola Martasta saa ruokaa, jossa on käytetty mahdollisimman paljon kotimaista kalaa, marjoja ja sieniä. Sisustus on, no, modernia marttaa!

Tämän vuoden kampanja, Vähänkö hyvää! sisältää mm.: ”säästämisen, yhteiskäytön, lainaamisen, kierrättämisen, lähellä tuotetun, reilun kaupan ja palveluiden suosimisen.” Teema on hyvin marttamainen, mutta myös hyvin tätä päivää!

Ekomarttojen vinkeistä aion itse toteuttaa erityisesti seuraavia:

• Harkitse, mitä todella tarvitset ja mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä.
• Lainaa, vuokraa ja käytä yhteisesti.
• Valmista itse.
• Harrasta arki- ja hyötyliikuntaa.
• Käytä joukkoliikennevälineitä, polkupyörää ja kimppakyytejä.
• Valitse laadukkaita, pitkäikäisiä tuotteita.
• Vaadi kunnon huolto- ja korjauspalveluja.
• Muista kirpputorit ja kierrätyskeskukset.
• Suosi lähiruokaa.

Ps. Martat ovat Martta-ravintolan lisäksi avanneet Deli Café Martan entisiin Sis. Delin tiloihin Lapinlahdenkadun ja Malminrinteen kulmaan. Suosittelen!

Vintage-juhlamekkoa jahtaamassa

Tarkoitukseni oli tehdä vintage-mekoista postaussarja, mutta kuinkas kävikään…

Etsin ensi kesän isoihin juhliin juhlamekkoa, ja halusin sen ehdottomasti olevan vintagea. Lähdin etsintämatkalle kamera mukanani, jotta voisin postata parhaimmat löydöt tänne, ja te voisitte sitten kommentoida niitä.

Kävi köpelösti. Menin ensimmäisenä Play it again Samiin (Rauhankatu 2). Kerroin myyjälle, mitä etsin, ja hän meni suoraan tiettyyn kohtaan rekkiä vetäen esiin todella kauniin, mutta aika erikoisenvärisen mekon ja sanoi, että ”älä sano ei, ennen kuin kokeilet!” Mieleeni ei todellakaan tullut ei, vaan kyllä!!

Katsoimme myös muita vaihtoehtoja sovituskoppiin mukaan. Kokeilin ensimmäisenä tätä mainitsemaani ihanuutta. Se meni juuri ja juuri kiinni – pientä keventymistä siis vaaditaan, että mekossa voi myös liikkua ja hengittää varovaisen, suoraselkäisen hiiviskelyn lisäksi.

Paniikki iski, kun ymmärsin, ettei Play it again Samissa voi varata mekkoa. Ei hetkeksikään. Ei vaikka mikä olisi. Halusin kuitenkin, että ystäväni näkee mekon ennen päätöstä. Se ei ollut suunnattoman kallis, mutten halunnut ostaa mitään turhaan. Lisäksi minua hämmensi sen nopea löytyminen. Kamerassa oli kohtuulliset kuvat mekosta, läppäri mukana, muttei kameran piuhaa tai avointa verkkoakaan. Mikään muu ei auttanut kuin jättää mekko sinne, ja rynnätä ystävän työpaikalle keskustaan.

Päädyin ostamaan mekon. Ostin siis ensimmäisestä kaupasta ensimmäisen mekon! Ei tullut juttusarjaa. Kuvan saatte nähdä ensi kesänä. Arvatkaa, millainen ja erityisesti minkävärinen mekko kassista löytyy!

Toiveajattelua: Kesäkruisailu

Olin eilen ihan kesäfiiliksissä, kun aurinko vähän näyttäytyi. Eeron blogista bongasin fillarikesäkruisailuvideon, joka on ihan pakko tyrkätä tännekin. Tämä kertoo kaiken kesähaikailustani (vaikka minulle Berliiniä edustavat kundien viikset saa aikaa huvittunutta hymähtelyä, viikset ei ole niin mun juttu!):

HELSINKI 78-82 - CRUISING from Top Billin on Vimeo.

Eka kerta: Yrjönkadun uimahalli

En tiedä miten tämä on mahdollista: en ole koskaan käynyt Yrjönkadun uimahallissa. Se on kuitenkin minun kotiuimahalli. Jostain kumman syystä olen raahautunut lähes puolen tunnin bussimatkan päähän Mäkelänrinteen halliin.

Kuva

Eilen ystäväni houkutteli minut sinne vesijuoksemaan. Vesijuoksinkin ekaa kertaa. Päämäärätietoisesti kehää vedessä juoksevat ovat vähän huvittava näky. Ystäväni on nimennyt altaassa vellovan, runsaan naisjoukon lihakeitoksi. Aika osuvaa, vai mitä? Hyvää treeniä vesilenkkeily kuitenkin oli.

Kauniissa, yli 80-vuotiaassa Yrjönkadun uimahallissa oli leppoisa tunnelma. Aion houkutella muutaman ystävän kokeilemaan yläkerran lepohyttejä, joihin voi tilata tarjoilunkin. Vai miltä kuulostaisi ensin uimisen ja saunomisen lomassa talon sima ja sitten kuohuviini kera lämpimän vuohenjuustoleipän ja pähkinäisen salaatin?

Toinen paikka mitä aion lähitulevaisuudessa kokeilla, on Kotiharjun sauna.

Signe Branderin Helsinki

Iso Roobertinkatu vuonna 1908.

Kuva: Signe Brander

 Kävin jo välipäivien pakkasilla katsomassa Signe Branderin kuuluisat kuvat Helsingistä. Näyttely on erittäin suositeltava kaikille kotikaupungistaan kiinnostuneille.

Signe Brander ikuisti helsinkiläistä arkielämää 1900-luvun alussa usean vuoden ajan. Hän kuvasi erityisesti katunäkymiä, joissa muutos oli tapahtumassa. Hän oli paikalla, mikäli jokin talo kadulla oli purku-uhan alla. Hän kuvasi myös nopeasti kasvavan Helsingin sisäpihoja, joissa uusien kivitalojen puristuksiin jäi pieniä torppia. Signe Brander otti myös esimerkiksi Kalliossa panoraamoja, joissa näkyi selkeä raja teollisuuden vaatiman uuden rakentamisen ja vanhojen, rähjäisten asuintorppien välillä.

Kristianinkatu 15, sisäpihalta.

Kuva: Signe Brander

Meri ja merellinen Helsinki on teemana monessa Signe Branderin kuvassa.
Tässä Hietalahden satama Munkkisaaresta katsottuna. Taustalla jäänmurtajat ja Jätkäsaari.
Kuva: Signe Brander

Näyttely Foto Signe Brander Hakasalmen huvilassa 29.8.2010 saakka. Helsingin kaupungin sivuilla on myös Signe Brander -panoraamat verkkonäyttely, mikäli et jaksa vaivautua paikan päälle asti.

Uusin retrolamppu

Tästä kaunokaisesta retrolamppuinnostus lähti.

Mainitsin jo edellisessä postauksessa ostaneeni kattovalaisimen. Kyseessä on uusin tulokas meidän retrolamppusarjaan. Ilmeisesti kyseessä on Ariksen valaisin, vaikken ole pystynyt sitä täysin varmistamaan. Tietääkö joku näistä enemmän?

Valkoinen tulee halliin, jossa on ollut ihan karsea lamppu aiemmin. Alla on sekä uusi että vanhat.

Uusi lamppu nököttää vielä vihreällä sohvalla. Lampussa on kaunis, hohtava pinta.

Makuuhuoneen lamppu on huonokuntoisin, muttei pientä ruostetta helmassa korkeudesta huomaa.

Isompi valaisin, isompi lamppu.

Harakan Taivas aukeni

Kävelin eilen poikkeuksellista reittiä kotiin, kun huomasin isot Harakan Taivas - avaamme pian -mainokset ikkunoissa Malminkadun ja Eteläisen Rautatienkadun kulmassa. Kotona menin heti internetiin tutkimaan mistä on kyse, ja internethän minua valaisi: Harakan Taivas ”…pitää sisällään second hand -aarteita, vintage-vallattomuuksia sekä kaikenlaista aksessooria arkisten asukokonaisuuksien piristykseksi - tottakai myös kiiltäviä Harakan aarteita juhlatilaisuuksiin…”.

Rintakoruharakka tunsi rinnassaan, että sinne pitää heti mennä tutkimaan paikat! Minun oli tarkoitus tänään mennä kärppänä hakemaan Salomonkadun Lähetystorilta aiemmin bongaamani kattolamppu, joten Harakka hoitui samalla reissulla.

Minun täytyy myöntää, etten ole suuri kirpputori-ihminen. Pidän kirppiksillä käymisestä, mutta jotenkin sekava tavaran paljous ahdistaa, enkä saa pengottua vaan haahuilen. Sama juttu, vielä pahempana, tulee UFFeissa.

Harakassa tavarat oli nätisti ja väljästi aseteltu rekeille ja hyllyille, joten niitä oli ilo selailla. Second hand -vaatteissa oli valikoituja, mutta ns. tavallisia merkkejä, kuten H&M ja Lindex. Esillä oli myös Nansoa, Marimekkoa sekä monia ulkomaisia merkkejä, joita en tunnistanut. Lisäksi oli mm. kenkiä, vöitä ja koruja. Vintage-aarteita en bongannut, mutta liike oli ollut vasta pari tuntia auki (kaupassa pulputti ja tuoksui edelleen höyrytin, joka toi joskus muinoin vaatekaupassa työskennelleelle hauskoja muistoja)!

Ostin, jo kannatuksen vuoksi, lämpimäntuntuisen, lyhyen villatakin, jota olen etsinyt (puhvihiha)mekkojen kaveriksi.

Lisää kuvia Harakan Taivaasta heidän sivuillaan!

Helsingin huurre

Jos toiveiden tynnyriin saisi nyt jotain heittää, niin se olisi toive siitä, että osaisi oikeasti valokuvata...  Tässä silti näytille muutamia otoksia Hietsun hautausmaan ympäristöstä, ihanasta huurteisesta Helsingistä!

 

 

Kutosen spåra

Kutosen ratikka jatkaa matkaa päätepysäkille, minä kotiin. Horisontissa näkyy Jätkäsaari, jonka silhuetti piirtyy erilaisena vuosikymmenen päästä.

Kaivarin Kanuunasta vintagea

Pääsin vihdoin käymään ystäväni Petran kanssa Kaivarin Kanuunan kirpputorilla (Eirassa, Merikatu 3). Aikaa hurahti huomaamatta kaksi tuntia.

Kirpparilla on kahdenlaista ostettavaa: itsepalvelupöytien tavaraa, joka on ehkä tavallista siistimpää, sillä jo sijainti ja paikanvuokra pitävät siitä huolen. Kiinnostavampaa on kuitenkin vintage-tavara.

Kanuunassa oli parin huoneen verran vintagemekkoja, -hattuja, -kenkiä… Kaikkea mahdollista! Jos etsit janeaustinmaista lookia, asua seuraaviin burleskimenoihin tai muuten vain pukeudut vintageen, niin Kanuuna on paikkasi. Hinnat eivät ole edullisia, mutta todellisia löytöjä voi tehdä. Siellä käy muuten pankki- ja luottokortit…

Itse en ostanut mitään, mutta ystäväni jätti mietintään 1950-luvun pitkän, oliivinvihreän mekon, jossa oli kauniit kultaiset kirjailut kyljissä ja kilpikonnakauluksessa. 

Pupulandiassa on muuten video Kaivarin Kanuunasta!

 

Lämpöä keittobuffetista

Kävin eilen ystäväni kanssa testaamassa Kluuvin Karl Fazer Cafén lounaskeittobuffetin (8,90 EUR). Hekumoimme ajatuksella, että lämmin keitto sulattaisi kovien pakkasten jäädyttämät sormet, varpaat ja aivotkin, ulkona kun oli -15 astetta. Brrr…

Fasun keittobuffetissa on tarjolla kolmea erilaista keittoa, joista yksi on aina kasviskeitto. Lisäksi on laaja valikoima erilaisia leipiä. Keittoa saa lusikoida niin paljon kuin jaksaa.

Me petyimme. Tarjolla oli tällä kertaa Burgundin kanakeitto, curry-katkarapukeitto ja selleri-tryffelikeitto. Selleri-tryffelikeitto oli todella maukasta ja pehmeää, vaikka olenkin hieman epäluuloinen sellerin suhteen. Mutta curry-katkarapukeitto ei maistunut miltään, ei edes currylle tai katkaravuille. Ystäväni testasi kanakeiton, joka jäi lautaselle huolimatta isosta nälästä.

Miten minusta tuntuu, että usein buffetissa ruoan laatu on heikompaa? Ajatus maukkaasta, lämmittävästä keitosta on kuitenkin niin ihana, että aiomme antaa paikalle toisen tilaisuuden.

Jatkoa: IVANAhelsingin takkireklamaatio

Kirjoitin eilen IVANAhelsingin takin tippuvista napeista. Jatkoa seuraa jo nyt, koska sain heiltä vastineen palautteeseeni todella nopeasti. Sain IVANAhelsingin Pirjo Suhoselta erittäin asiallisen ja pahoittelevan vastauksen, jossa kerrottiin heidän virheellisesti käyttäneen nappien ompeluun liian vähäistä "kierrosmäärää", mistä johtui ompeleen kestämättömyys. Vastaus oli erittäin ammattimainen, ja olen edelleen tyytyväinen asiakas. Sain lisäksi pienen kompensaation, vaikken sitä ollutkaan pyytänyt.

Arvasin, onneksi oikein, että he ovat kiinnostuneita siitä, mitä mieltä asiakas on tuotteista. Ja miten he olisivat voineet tietää, ilman lähettämääni palautetta, että takeista tippuvat napit? Ei mitenkään, sillä en usko heidän kävelevän takki päällä kaiken päivää... Enkä usko heillä olevan ns. tuotteiden rasituskokeita? Vai onko? Tietääkö joku paremmin aiheesta?

Summa summarum: asiallista reklamaatiohoitoa IVANAlla, monen yrityksen sopii ottaa mallia heistä.

IVANAhelsingin takin kypsät vihreät napit

IVANAhelsingin takki Starraw coat 10

Tiedät varmasti tunteen: rekissä on sellainen vaatekappale, josta sydän hypähtää. Minun sydämeni loikkasi IVANAhelsingin liikkeessä viikko sitten. Olisin oikeastaan tarvinnut pitkän, paksun takin enkä villakangastakkia, mutta kun näin tämän kaunokaisen, minä olin myyty ja niin takkikin!

Takki on ihana: siinä on kauniit leikkaukset, hihat ovat pussimaiset ja tarpeeksi pitkät. Huppu on samanlainen kuin purjehdusvaatteissa etuosan läppineen. Ja no, väri on vihreä. 

Takki on saanut minut kuitenkin raivostumaan: siitä tippui kaksi nappia noin viiden käyttökerran aikana. Ensimmäisen kerran nappi tippui kotona, mikä oli helppo huomata, toisen kerran ulkona. Onneksi nappi osui tippuessaan jalkaani, josta ”potkaisin” sen eteeni.

Laitoin siis palautetta IVANAlle ennen kuin aloin repostella asiaa täällä. Uskon, että edes osa yrityksistä toivoo palautetta tuotteistaan, ja pyrkii korjaamaan virheensä sekä oppimaan niistä. Toivon, että näin käy tässäkin tapauksessa.  Ei uuden takin nappien pitäisi tipahdella kuin kypsät vihreät omenat.

Tulkku bongattu

Hietaniemen rannan kävelytiellä oli kaadettu puita. Kaadettujen puiden oksia oli jätetty rantaan, ja niihin oli joku maisemataitelija kiinnittänyt lintusen, joka ei ohikulkijoita säihkähtänyt.