Tänä aamuna aamupalapöydältä löytyi uudistunut Hesari. Lukijoita uudistukseen on henkisesti valmisteltu jo pidemmän aikaa: viime viikon jokaisessa lehdessä oli kerrottu jostain uudistuksen osa-alueesta. Sinänsä erinomaista muutosviestintää. Hesari on instituutio, ja siihen koskeminen herättää tunteita.
Odotin innolla uutta. En haluaisi edes sanoa tätä, mutta tulos oli lievä pettymys. Fontti ja sen pistekoko sekä otsikoissa että leipätekstissä sopivat ilmeeseen. Kuvia on selkeästi lisätty, sillä montaa aukeamaa hallitsee iso pääkuva, ja lisäksi pikkukuvia on ripoteltu sinne tänne. Taitossa on enemmän tilaa, mutta toisaalta myös levottomuutta. En oikein edes tiedä, mikä uudistuksessa häiritsee – ehkä kuvien ja värien tuoma rikkonaisuus? Taitto on aika ”palamainen” (ammattitermi on varmasti olemassa, minä en sitä tunne), josta tulee mieleen vähemmän painavat lehdet.
Minulle uudesta Hesarista tulee mieleen Keskisuomalainen, jota luen sattuneista syistä aina silloin tällöin. Keskisuomalainen tuntuu kevyemmältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti